extranet

Voimatori Oy


Ilmastopolitiikka

Vuonna 1992 solmittiin Riossa YK:n ilmastosopimus, jonka mukaan teollisuusmaat lupasivat jäädyttää hiilidioksidipäästönsä vuoden 1990 tasolle vuoteen 2000 mennessä. Sopimus ei kuitenkaan ole laillisesti sitova, ja useimpien maiden päästöt ovat jatkaneet kasvuaan.

Loppuvuodesta 1997 teollisuusmaat sitoutuivat Kiotossa yhteensä noin viiden prosentin suuruiseen päästöjen vähennykseen vuosiin 2008-2012 mennessä. Sopimus ei kuitenkaan riitä pysäyttämään edes päästöjen kasvua. Uusista tiukemmista tavoitteista ryhdyttiin neuvottelemaan vuonna 2005.

Ilmastosopimuksen täsmentämiseksi ja sen sitovuuden lisäämiseksi aloitettiin jatkoneuvottelut heti sopimuksen astuttua voimaan. Niiden tuloksena vuonna 1997 allekirjoitettiin ns. Kioton pöytäkirja, joka sisältää sitovat päästövähennystavoitteet teollisuusmaille.

Teollisuusmaat sitoutuvat vähentämään kuuden kasvihuonekaasun päästöjä siten, että niiden päästöjen kokonaismäärä laskee vähintään 5,2 % vuoden 1990 päästöjen tasosta. Velvoite on täytettävä vuosina 2008–2012, joka on ensimmäinen sitoumusjakso. Tämä yleisvelvoite on edelleen jaettu maakohtaisiksi tavoitteiksi. EU on tehnyt sisäisen taakanjakosopimuksen, joka jakaa uudelleen sen 8 %:n vähennystavoitteen jäsenmaiden kesken. Suomi on sitoutunut rajoittamaan päästönsä vuoden 1990 tasolle.

Kioton pöytäkirjassa täsmennettiin myös keinoja päästövähennysten saavuttamiseksi. Pöytäkirjan erityispiirteitä ovat kansainvälisesti toteutettavat ns. joustojärjestelmät (päästökauppa, yhteistoimeenpano ja ns. puhtaan kehityksen järjestelmä), joilla maat voivat täydentää kotimaisia toimia. Näiden järjestelmien säännöt hyväksyttiin sopimuspuolten seitsemännessä konferenssissa Marrakeshissa.
www.tem.fi